Taidetoimijat ja -testaajat yhteisen kokemuksen äärellä
21.03.2025
Taidetestaajat-vierailun aikana niin nuoret kuin taidetoimijatkin kokevat usein jotain uutta: siinä missä nuorilla ei aina ole sisäisiä malleja taide-elämyksessä käyttäytymiseen, myöskään taidetoimijoilla ei välttämättä ole tietoa siitä, millainen reagointi on nuorille tyypillistä ja mitä heiltä voi odottaa.
Joskus taidevierailun eri osapuolten erilaiset lähtökohdat aiheuttavat yhteentörmäyksiä. Usein kuitenkin Taidetestaajat-vierailusta tulee kahdeksasluokkalaisten ja taidetoimijoiden keskinäinen kohtaamisen hetki, jossa yhteinen kokemus jaetaan ja kaikki saavat toisiltaan. Tästä esimerkin kertoo Oulun taidemuseon museolehtori Eerika Arposalo, joka on tänä keväänä nähnyt nuoria taidetestaamassa museon Maja-näyttelyä.
“Meillä ryhmät jaettiin kahteen porukkaan, eli joukkiot olivat verrattain pieniä. He pysyivät usein olosuhteidenkin vuoksi aikuisia lähellä ja samassa taikapiirissä. Nuoret innostuivat toiminnallisista hetkistä ja reflektoivat ihanasti ja kauniisti kokemaansa. Pysähdyimme ihailemaan heitä monessa kohtaa”, kertoo Arposalo.
Myös Rovaniemen teatterin yleisötyöntekijä Elina Rousu-Uurtamo kertoo, että kasien kanssa on mennyt teatterilla ihanasti. Esimerkkinä hän kertoo kehulapuista, joita teatterin viimevuotisessa esityksessä nuorille oli tarjolla. He saivat ottaa muutaman ja antaa ne kenelle halusivat.
“Monet nuoret huomioivat teatterimme narikkahenkilökunnan ja ojensivat kehuja heidän suuntaansa. Kevään päätteeksi heillä oli parikymmentä tsemppaavaa kehulappua narikassa kaikkien nähtävillä. ‘Teet tärkeää työtä’, ‘Olet mukava’, ‘Tulisin kotibileisiisi’. Itse sain yhdeltä opelta lapun ‘Teet tärkeää työtä’ – se kyllä sykähdytti. Kuulin myös, kuinka nuoret jakoivat lappuja ystävilleen, ja joku sanoi antavansa lappunsa bussikuskille.”
Valmistelu virittää kokemuksen äärelle
Virittäytyminen taidevierailun taajuudelle tärkeää. Eniten taidekokemuksesta saadaan irti silloin, kun huolellisesti suunnitellut etkot on tehty, ja useimmiten tästä vastuu lankeaa opettajalle. Seinäjoen kaupunginorkesterissa Taidetestaajat-vierailut alkoivat sujua paremmin, kun syksyllä 2024 konsertit ruvettiin aloittamaan pienellä yhteistilaisuudella konserttietiketistä.
“Kerroimme, miten juttelu häiritsee ja kuuluu kauas salissa ja miten musiikkiin voi uppoutua vaikka laittamalla silmät kiinni, mikäli siltä tuntuu. Vessaan oli lupa lähteä opettajan kanssa. Painotimme, että on täysin normaalia, että nämä asiat ovat uusia, koska suurin osa ei ole konsertissa aikaisemmin ollut. Ei tarvitse vielä osata, vaan nyt yhdessä opetellaan”, kertoo Seinäjoen kaupunginorkesterin intendentti Heli Lahti ja jatkaa, että konserttietiketti rauhoitti tunnelmaa salissa silmin nähden verrattuna edellisen kauden konsertteihin.
Seinäjoelta löytyy tältä kaudelta myös toinen erityisen hyvä kokemus ennakkovalmistelun onnistumisesta. Seinäjoen kaupunginteatterin Seili-musikaalin valikoituminen taidetestauskohteeksi puhutti jo etukäteen, sillä raju tarina käsittelee Seilin saarelle sata vuotta sitten sijoittunutta mielisairaalaa ja saarelle joutuneiden naisten asemaa. Teatterikuraattori Jelena Jokelin kuvaa ensimmäisiä kokemuksia Seilin esittämisestä taidetestaajille huikeiksi.
“Salissa pidetyt etkot eli alkujuonnot ovat rauhoittaneet luokat bussimatkojen jälkeisistä jännityksistä ja levottomuuksista, ja esityksen alkuun on lähdetty rauhallisina ja hiljaisina. Sitten on esitys hoitanut loput. Jengi on katsonut esitykset intensiteetillä ja myötäeläen. Esityksen jälkeen jatkot ovat kivasti herättäneet oppilaat esityksen kuplasta”, Jokelin kertoo ja kehuu vuolaasti sekä nuoria että opettajia, jotka ovat valmistelleet luokkansa esitykseen upeasti.
“Olen ollut aivan superliikuttuneessa tilassa, ja näyttelijöitäkin on lavalla liikuttanut nuorten myötäeläminen”, Jokelin kertoo.
Oppilaiden virittelyn lisäksi myös taidetoimijan kannattaa virittäytyä taidetestaajien taajuudelle. Suomalaisen barokkiorkesterin eli FiBOn Anni-Kaisa Haukka kertoo kasiluokkalaisten olevan barokkiorkesterille oikein kiva yleisö, kun heiltä ei lähtökohtaisesti odoteta samanlaista käytöstä kuin keskimääräiseltä, klassiseen musiikkiin tottuneelta iltakonserttiyleisöltä.
“Mielestäni onnistuimme kohtaamaan kasiluokkalaiset konserttivieraina neutraalisti, avoimin ja uteliain mielin. Oli hauskaa ja mielenkiintoista huomata, kuinka keskenään erilaisia yleisöt olivat niin aktiivisuuden, osallistumisen kuin hälinänkin osalta. Jokaisessa FiBOn konsertissa yleisö pääsi harjoittelemaan ja kokeilemaan kapellimestarina oloa ja vapaaehtoiset kasit myös johtamaan orkesteria kaikkien edessä. Tämä osallistava osuus jäi monen mieleen mieluisana ohjelmanumerona, ja tämän pystyi aistimaan myös konserteissa”, Haukka kertoo.
“Hämmentävää mutta toivoa luovaa”
Sirkustaiteilija Haidi Sadonkorpi Fragile-työryhmästä kertoo, että ensimmäisellä kaudella kaseille esiintyminen hieman jännitti. Entä jos ne alkavat huudella? Tai heitellä jotain lavalle?
“Kaikki meni kuitenkin aivan hienosti. Kyllähän kasit saattoivat välillä hieman äänekkäitä olla tai yllättävissä kohdissa taputtaa, mutta loppukeskusteluissa ja arvioissa tuli syvällisiäkin kommentteja. Isoin kiitos taiteilijalle on, jos teos onnistuu liikauttamaan jotain katsojan sisällä. Ja kyllä niistä kommenteista tuli olo, että ei ihan hutiin mennyt”, Sadonkorpi kertoo.
“Näinä haastavina sodan ja epävarmuuden varjostamina aikoina tuntuu todella tärkeältä esittää teosta, joka polarisoituvan ilmapiirin vastapainoksi rakentaa myös kaunista ja herkkää kuvaa maailmasta ja kuvaa ihmisistä hengittävinä, empaattisina, toisistaan välittävinä olentoina. Kasit ovat todella herkässä iässä ja käyvät läpi valtavaa myllerrystä sisällään. Kaikkiin ei todellakaan taide uppoa, mutta joillekin esitys voi olla aivan mullistava kokemus. Näen Taidetestaajille esiintymisen tosi hienona mahdollisuutena sykähdyttää, ihmetyttää, vihastuttaa ja olla herkkyyden äärellä nykysirkukselle hyvin epätyypillisen katsojakunnan kanssa”, Sadonkorpi kuvailee.
Useilla kausilla nykysirkuksen parissa taidetestaajien kanssa työskennellyt, nyt Fragilessa mukana ollut yleisötyöntekijä Pisko Aunola samaistuu Sadonkorven kokemukseen siitä, että ennen vetojen alkua jännitti. Pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi: nuoret ovat olleet kaudesta toiseen ihania, vaikka he eivät aina reagoisikaan esitykseen aivan taiteilijoiden toivomalla tavalla. Hän myös kokee merkitykselliseksi tarjota nuorille monipuolisia taidekokemuksia, myös niitä herkempiä teoksia.
“Kokemus voi avata nuoressa jotain, jolla oikeasti voi olla kauaskantoisia seurauksia. Nuorten kohtaaminen aidosti, arvostavasti, mielenkiinnolla ja uteliain asentein on tosi tärkeää. Kevään 2025 aikana kohtaamiset Taidetestaajien kanssa olivat todella ihania, hauskoja, koskettaviakin. Kysymykset ja kommentit nuorilta olivat fiksuja ja avartavia. Yhtä nuorta lainatakseni: hämmentävää, mutta toivoa luovaa! Yhteinen ihmettely taiteen äärellä on minulle taidekentän toimijana kiinnostavaa niin ammatillisesti kuin inhimillisestikin”, Aunola kertoo.
Teksti: Marianna Penttilä
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Nuoren kohtaaminen ja nuoruuden tematiikan ymmärtäminen – taidetoimijawebinaari