Innostus tarttuu
17.03.2023
Osa 4/5 artikkelisarjasta, jossa konkarikoordinaattorit ja -taidelaitoskumppanit kertovat tärkeimmät oivalluksensa siitä, miten saada nuoret innostumaan ja osallistumaan taidevierailuilla. Sarjan neljännessä osassa parhaita käytäntöjä meille jakaa pitkäaikainen koordinaattori Hanna Brotkin Jyväskylästä.
Opettaja ja opas innostajina
“Minun mielestäni nuorten innostuminen lähtee liikkeelle jo ennen taidevierailua eli on aika pitkälle opettajan vastuulla. Mutta ei opettajan tarvitse olla mikään taiteen suurkuluttaja, vaan riittää, että hän lähtee taidetestaamaan uteliaalla ja innostuneella asenteella, koska se tarttuu nuoriin”, Hanna aloittaa.
Hän muistelee tavanneensa Jyväskylän rautatieasemalla erään keskisuomalaisen opettajan, joka oli lähdössä luokkansa kanssa vierailulle Kiasmaan. “Opettaja tunnusti minulle, ettei tiedä, mikä on Kiasma, eikä ole koskaan käynyt katsomassa nykytaidetta, mutta että hänestä on kiinnostavaa lähteä yhdessä luokan kanssa kokeilemaan sitä”, Hanna kertoo.
Vierailun jälkeen opettaja oli lähettänyt Hannalle sähköpostia, jossa oli kertonut reissun olleen erittäin onnistunut ja yllättyneensä siitä, kuinka monipuolista nykytaide voi olla. “Kuulemma hänellä oli ollut nykytaiteesta sellainen ennakkoluulo, että se on niin vaikeaa, ettei kukaan voi sitä ymmärtää. Mutta vierailulla hän oli oivaltanut, että tämähän onkin jännää! Kun opettaja lähtee tällaisella asenteella nuorten kanssa kokemaan taidetta, siitä voi syntyä aivan mielettömiä elämyksiä koko luokalle.”
Hannan mukaan sama innostuksen tarttumisen periaate pätee myös taidelaitoksella. “Se, että vierailutilannetta ohjaava tai opastava henkilö on innostunut asiastaan ja omana itsenään rohkeasti vuorovaikutuksessa nuorten kanssa, innostaa nuoriakin”, Hanna toteaa.
Tärkeitä uskaltamisia ja oivaltamisia
Hanna nostaa onnistuneena esimerkkinä nuorten innostamisesta ja osallistamisesta esiin jyväskyläläisen Teatterikoneen suositun forumteatteriesityksen “Voitsä nyt kuunnella?!”, jonka käsikirjoitus syntyi taidetestaajien etkoilla kirjoittamista tarinoista, ja jonka loppuratkaisun rakentumiseen nuoret saivat osallistua myös esityksen aikana.
Hän tunnustaa olleensa suunnitelman nähdessään skeptinen siitä, miten nuoret uskaltaisivat lähteä kommentoimaan kohtauksia, mutta sai näytösten alkaessa yllättyä: “Joka kerta joku uskalsi kommentoida ja lähteä jopa itse lavalle näyttelemään. Ei haittaa, vaikka kaikki eivät uskalla. Hyvin usein se kommentti, jonka rohkeampi nuori esittää, on sellainen, jota moni muukin on saattanut miettiä. Ja se hiljaisempikin nuori voi oivaltaa, että hei, tuo minun kaveri uskalsi lähteä lavalle, ehkä minäkin ensi kerralla uskallan.”
Hannan mukaan nuoret ovat tykänneet myös siitä, että ovat vierailuilla päässeet kuulemaan taiteilijoiden elämäntarinoita. “Nuoret miettivät tietenkin sitä, voisiko minusta ehkä tulla taiteilija. Hyvin usein he ajattelevat, että esimerkiksi joku sirkuslaji olisi pitänyt aloittaa 3-vuotiaana, jotta siinä voi tulla hyväksi. Taiteilijoiden tarinoiden kautta he oivaltavat, että ei kahdeksasluokkalaiselle ole vielä liian myöhäistä innostua, ryhtyä treenaamaan ja tulla halutessaan huippuosaajaksi jollakin taiteenalalla”, Hanna iloitsee.
Sisältö ja elämyksen pituus kohdilleen
“Kun elämys on tarpeeksi huikea, ei kenellekään tule edes mieleen häiriökäyttätyä”, Hanna nauraa. Hän käyttää esimerkkinä Flow-sirkuksen nykysirkusesityksiä, jonne monet nuoret saapuvat hieman epäilevällä ennakkoasenteella, mutta jotka nousevat loppujen lopuksi vuosi toisensa perään kaikista suosituimpien Taidetestaajat-elämysten joukkoon.
“Kun Flown esitys alkaa, kännykät unohtuvat, ja esitystä tuijotetaan herkeämättä. Noin tunnin mittaiset, intensiiviset esitykset ovat täynnä aivan äärimmäistä taituruutta. Se on niin mykistävän upeaa ja koukuttavaa katsottavaa, ettei siinä pysty muuta kuin tuijottamaan herkeämättä esitystä ja eläytymään siihen”, Hanna toteaa.
Samaa ilmiötä Hanna kertoo todistaneensa myös Game Music Collectiven sinfonisissa pelimusiikkikonserteissa, jotka ovat juuri sen mittaisia, että jättävät vähän janoamaan lisää. “Minusta on mahtavaa, ettei nuoria puuduteta, vaan lopetetaan juuri oikeaan hetkeen. Konsertin päättyessä nuoret vaativat encoreta hurjasti taputtaen ja maata tömistäen.”
Jos vierailu on pitkä, Hanna pitää tärkeänä taukoja, joiden aikana olisi tarjolla vähintäänkin vettä. Moni Taidetestaajissa mukana oleva taidelaitos tarjoaa nuorille myös pientä makeaa tai suolaista purtavaa limppareineen hinnalla, joka on nuoren viikkorahan tulokulmasta sopivalla tasolla, eli esimerkiksi 2–5 €.
Muista, että nyt toimitaan nuorten kanssa
Sopivan sisällön ja pituuden lisäksi myös nuorille suunnattu yleisötyö on tärkeää. “Vaikka samaa esitystä tarjottaisiin myös iltaesityksenä aikuisyleisölle, siihen olisi tärkeää rakentaa joku nuorille suunnattu tulokulma. Sen voi tehdä monella tapaa, mutta esimerkiksi näihin Game Music Collectiven konsertteihin se oli tuotu kasiluokkalaisten maailmaa koskettavilla välispiikeillä, jotka erosivat iltaesitysten aikuisille suunnatuista spiikeistä. Lisäksi välillä laitettiin puhelimista taskulamput päälle ja tehtiin yleisöstä valomeri,” Hanna kertaa.
Hän neuvoo ottamaan kaikki nuorten kommentit vastaan avoimin mielin, arvottamatta. Vaikka nuori sanoisi, että en tykännyt yhtään, voi siitäkin Hannan mukaan lähteä viemään keskustelua eteenpäin kysymällä aidon kiinnostuneena, että ahaa, minkä vuoksi päädyit tähän ajatukseen. Nuoret saattavat teatteri- tai oopperaesitysten jälkeen myös buuata “pahishahmoille”, ja tässä on hyvä ymmärtää, etteivät he reagoi niinkään esiintyjän suorituksen tasoon vaan tarinan tulokulmasta.
“Minusta on tärkeää, että kun nuori sitten uskaltaa kommentoida jotain, niin jokainen kommentti otetaan vastaan arvokkaana, ei vähätellen. Niin naiivia kommenttia ei ole olemassakaan, etteikö siitä voisi löytää jotain, jolla viedä keskustelua eteenpäin!”, Hanna kannustaa.
Artikkelisarjan Muut osat
Osa 1/5: Nuoren arvostava kohtaaminen
Osa 3/5 Sekä nuoret että taiteilijat tarvitsevat valmistelua