Monta tietä onneen

Osa 2/5 artikkelisarjasta, jossa konkarikoordinaattorit ja -taidelaitoskumppanit kertovat tärkeimmät oivalluksensa siitä, miten saada nuoret innostumaan ja osallistumaan taidevierailuilla. Haastatteluvuorossa koordinaattori Mereca Victorzon, joka on itsekin opastanut taidetestaajia Ateneumin taidemuseossa.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa

“Mielestäni nuorten innostamiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Se riippuu niin paljon nuoresta ja ryhmästä. Itse olen opastuksissani yrittänyt saada fiiliksen kulloisestakin ryhmästä kuulostelemalla sitä, mihin he kiinnittävät huomiota, mitä he kommentoivat kaverilleen ja ottamalla sitten koppia siitä”, Mereca neuvoo. “Nuoret eivät ole voineet valita, tulevatko he vierailulle vai eivät, mutta heille voi antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä museossa katsotaan ja käsitellään.”

Mereca kannustaa kokeilemaan erilaisia metodeja myös nuorten osallistamiseen. Kaikki nuoret eivät halua olla näkyvissä koko ryhmän edessä, mutta uskaltavatkin avautua pienemmässä ryhmässä. Siksi tehtäviä kannattaa teettää myös pareittain ja pienryhmissä. Esittävän taiteen osalta Mereca vinkkaa kertomaan esimerkiksi alkuspiikissä nuorille, mitä asioita he voisivat esityksessä seurata. “Kokemus voi olla noviisille hämmentävä, jos ei yhtään tiedä, mihin siinä kannattaisi kiinnittää huomiota.”

Hyväksi esimerkiksi nuorten osallistamisesta hieman eri tavalla hän nostaa Svenska Teaternin järjestämät jatkomessut, joiden pisteillä nuoret pääsivät tutustumaan teatterin kulisseissa työskentelevien ihmisten ammatteihin, kuten lavastajien, meikkaajien ja puvustajien työhön. “Se oli kiva tapa tuoda eri tavalla näkyväksi sitä, mitä muuta teatteriin liittyy kuin itse esitys. Taidetestaajat on hyvä paikka taidelaitokselle kokeilla uusia yleisötyön muotoja ja testata mikä toimii ja mikä ei”, hän rohkaisee.

Vastaa nuoren tarpeeseen ymmärtää

Monet taidetestaajista ja myös heidän opettajistaan ovat taiteen kokijoina noviiseita. Siksi Merecan mukaan etkoilla on tärkeää käydä läpi perusasiat: miten kauan vierailu kestää, mistä rakennukseen tullaan sisään, milloin ja missä voi syödä eväitä. “Nuorille tuskin on kovin kiinnostavaa tietää, keitä työryhmässä on. Sen sijaan heille on tärkeää selittää, jos teoksessa käsitellään vaikkapa jotakin klassista tarinaa uudesta näkökulmasta. Vaikka Romeon ja Julian konsepti olisi tuttu, etkoilla on hyvä kertoa lyhyesti, millä tavalla tarinaa käsitellään tulevassa esityksessä.”

Jatkojen osalta Mereca pitää tärkeimpänä sitä, ettei nuori jää kokemuksensa kanssa yksin. Erityisesti jos teos on ollut jollakin tapaa haastava, on nuorille tärkeää tarjota työkaluja kokemuksen purkamiseen. “Meillä ihmisillä on hyvin voimakas tarve ymmärtää kokemaamme. Jos ei saa minkäänlaista ymmärryksen tuntua kokemukseen, siitä voi jäädä ahdistava tunne”, Mereca toteaa ja jatkaa: “Tarjoamalla työkaluja autat myös opettajaa. Opettajalle voi olla vaikeaa lähteä purkamaan kokemusta, jos hän kokee, ettei ole itsekään ymmärtänyt sitä.” 

Abstraktin ja lennokkaan taidejargonin sijaan taiteellinen ajatus teoksen takana kannattaa Merecan mukaan sanallistaa hyvin konkreettisesti ja maanläheisesti. Sama tarve ymmärtää pätee myös taidelaitoksen sääntöjen ja kieltojen kohdalla. Nuorelle kannattaa selittää, miksi taideteoksista ei saa museoissa ottaa valokuvia salamalla tai miksi esityksen aikana ei saa käyttää puhelinta. Nuoren on helpompi noudattaa sääntöä, kun hän ymmärtää, että puhelimen valo saattaa vaikkapa häiritä sirkustaiteilijan keskittymistä ja aiheuttaa sen myötä vakavia loukkaantumisia.

Arvokkaita välähdyksiä maskien takaa

“Monella nuorella on tarve esittää koulukavereiden edessä jollakin tavalla makeeta tai coolia. Että on tyhmää tykätä taidejutuista, koska vierailulle on tultu koulun takia. Mutta aina välillä pääsee sekunniksi näkemään nuoren maskin taakse ja huomaa, että kyllähän ne tykkää”, Mereca nauraa. Hän kertoo esimerkin kovista esittäneestä pojasta, joka tuli vierailulle sellaisella asenteella, että täällä on ihan tylsää ja museot on ihan pyllystä. Kun ryhmä sitten saapui Ateneumin pääsalin ovelle, poika juoksikin keskelle salia huudahtaen, että onko tämä oikeasti täällä ja onko nämä aitoja. Sitten hän tajusi pokkansa pettäneen ja palasi “ihan sama, en mä välitä” -rooliinsa, mutta Merecalle kokemus oli arvokas. 

“Ylipäänsä on mahtavaa saada seurata nuorten reaktioita yleisössä. Ne ovat niin aitoja! Aikuiset ovat usein vähän estyneitä, taputtavat kiltisti ja istuvat hiljaa. Mutta nuoret eläytyvät eri tavalla: jos joku juttu on heidän mielestään huono, kuuluu buuausta, ja jos joku todella helmi, sitten hurrataan”, Mereca toteaa. Erityisesti uusille Taidetestaajat-vierailukohteille ensimmäiset teinilaumojen vierailut omassa taidelaitoksessa saattavat olla hämmentäviä kokemuksia, mutta monet pitkään mukana olleet toimijat ovat Merecan mukaan alkaneetkin odottaa nuorten vierailuja. “Asenteet taidetestausvierailuja kohtaan ovat vuosien varrella muuttuneet tosi paljon!”, hän iloitsee.

Artikkelisarjan Muut osat