Kasilähtöisyyttä ja ketterää kehittämistä
24.03.2023
Viimeinen osa viiden artikkelin sarjasta, jossa konkarikoordinaattorit ja -taidelaitoskumppanit kertovat tärkeimmät oivalluksensa siitä, miten saada nuoret innostumaan ja osallistumaan taidevierailuilla. Viimeisenä haastatteluvuorossa on Kiasman yleisötyöpäällikkö Minna Raitmaa, joka vastaa Taidetestaajista Kansallisgallerian museoissa. Kiasmassa, Ateneumissa ja Sinebrychoffin taidemuseossa vierailee yhteensä yli 10 000 kasiluokkalaista vuodessa.
Kasilähtöinen lähestymistapa
“Mielestäni salaisuus on siinä, että löydetään taiteesta se rajapinta, jolla on jotakin tekemistä nuoren oman kokemusmaailman kanssa”, toteaa Kiasman yleisötyöpäällikkö Minna Raitmaa, kun keskustelemme edellytyksistä nuorten innostamiselle taidevierailulla. Kansallisgallerian museoissa nuoret taidetestaajat otetaan vakavasti – tasavertaisina ajattelijoina, joiden oivalluksille ja omalle ajattelulle halutaan vierailuilla varata aikaa.
“Museokäynnillä tulee olla riittävästi väljyyttä, jotta sen aikana ehtii rauhassa reflektoida koettua sekä itsenäisesti että kaverin kanssa”, Minna pohtii. “Kaikki lähtee kuitenkin vierailun tunnelmasta ja siitä, kuinka kunnioittavasti ja lämpimästi nuoret vastaanotetaan”, hän jatkaa. Turvallinen ja innostava tunnelma sekä aikuisten aito kiinnostus nuoren ajatuksia kohtaan rohkaisevat nuoria osallistumaan.
“Keskustelua voi syntyä vain, jos tilanne on turvallinen. Ei sitä synny, jos ohjaaja on vaativa tai hermostunut. Nuorten käyttöliittymä ei ole mitenkään erilainen kuin aikuisten. Me kaikki viihdymme siinä, että meille ollaan ystävällisiä ja meistä ollaan kiinnostuneita”, Minna toteaa. Lisäksi hän uskoo huumorin voimaan – ei nuoren jokaiseen kommenttiin tarvitse niin kauhean ryppyotsaisesti suhtautua.
Kokeileva ja kehittävä ote
Kaikki Kansallisgallerian kolme museota – Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoff – toimivat Taidetestaajien vierailukohteina. Vierailujen suunnittelusta ja kehittämisestä vastaavat Kansallisgallerian oma Taidetestaajat-koordinaattori ja opastiimi yhteistyössä museoiden yleisötyön kanssa. Pitkä kumppanuus ja pysyvä tiimi mahdollistavat kehittävän otteen sekä vierailuohjelmien ketterän muokkaamisen matkan varrella.
“Testaamme esimerkiksi uusia ideoita aluksi pilottiryhmillä. Jos huomaamme, että jossakin kohtaa ohjelmaa nuorten keskittyminen herpaantuu tai näemme taidetestaajien arvioista sellaista trendiä, että tänään ei ollutkaan niin innostavaa, pystymme nopeasti tekemään pieniä muutoksia suunnitelmiin. Museovierailuilla tämä onneksi on mahdollista, esittävissä taiteissa ehkä vähän hankalampaa”, Minna toteaa.
Nuoret pääsevät Kansallisgallerian taidetestausvierailuilla olemaan itse aktiivisia, sillä kaikkiin vierailuihin sisältyy jokin toiminnallinen elementti. Nuoret esimerkiksi tekevät itse taidetta, juttelevat nykytaiteilijan kanssa tai eläytyvät pakopeliin tai draamalliseen aikamatkaan. “Mutta toiminnallisen osuuden pitää sopia kokonaisuuteen niin, ettei se ole liian dominoiva tai vaativa osa vierailua”, Minna huomauttaa.
Etkojen ja jatkojen osalta Minna kannustaa harkitsemaan tehtävien mitoitusta tarkasti. “Ei pidä olla liian kunnianhimoiset suunnitelmat sen suhteen, mitä opettajat ja nuoret ehtivät ennakkoon tai vierailun jälkeen tekemään. Liian vaativia etkoja ja jatkoja eivät tee kuin harvat koulut. Tehtävien pitää olla juuri oikein mitoitettuja, jotta ne tulevat tehtyä ja niistä saadaan onnistumisen kokemuksia”, Minna kertoo oivalluksesta, jonka on tiiminsä kanssa oppinut kantapään kautta.
Avaa vierailun kulkua nuorille
Minnan mukaan pedagogisessa työssä on tärkeää selkeä rakenne ja suunnitelma, joka myös tarjoillaan ryhmälle. “Hyvä kierros syntyy siitä, että ikään kuin pidetään myös ryhmälle koko ajan sitä rakennetta näkyvillä, että näin tämä etenee. Kerrotaan esimerkiksi, että kohta tulee sellainen vaihe, jossa saatte jutella kaverin kanssa. Sellainen pieni ennakointi auttaa tosi paljon”, Minna neuvoo.
Vierailun kulun kertominen nuorille toimii hänen mukaansa missä tahansa taiteenlajissa, ei vain visuaalisten taiteiden saralla. Moni on ensimmäistä kertaa elämässään taidemuseossa tai vaikkapa oopperassa. “Sitä on aika heitteillä, jos ei tiedä yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos nuorelle koko ajan kertoo, mitä on tulossa, hänelle tulee rauhallisempi olo.”
Minnan mukaan joskus nuorille syntyy museovierailuilla suorastaan huoli siitä, että kaikkia teoksia ei ehdi katsoa, kun niitä on niin paljon. Minna pitää kuitenkin tärkeänä katsottavien teosten määrän rajaamista niin, että taiteen äärelle ehtii kunnolla pysähtyä. “Toisaalta sehän on vain positiivinen ongelma, että nuoret haluavat katsoa enemmän taidetta kuin mitä yhden vierailun aikana ehtii”, hän nauraa.
Taidetestaajat-vierailuilla monelle nuorelle onkin jäänyt sellainen taiteen nälkä, että he ovat halunneet tulla uudestaan ajan kanssa ja ottaa mukaansa esimerkiksi vanhempansa tai ystävänsä. Kyse on juuri kynnyksen madaltumisesta – kun on kerran käynyt museossa tai teatterissa, on paljon helpompi tulla uudestaan.
Loppuun Minna haluaa sanoa: “Minun mielestäni taidetestaajat ovat aivan mahtava ikäryhmä ja heihin kannattaa tutustua. Vaikka se ei välttämättä näy päällepäin, nuoret ovat hienoja ajattelijoita, jotka pohtivat isoja asioita. Kannattaa lähteä sellaisesta ennakko-oletuksesta, että vierailulle tulevat nuoret ovat fiksuja, ihania tyyppejä. Usein se nimittäin toteutuu, mitä odottaa!”
Artikkelisarjan Muut osat
Osa 1/5: Nuoren arvostava kohtaaminen
Osa 3/5 Sekä nuoret että taiteilijat tarvitsevat valmistelua