Taidetestaaja muistelee, osa 3: Taidetestaus rikkoo rajoja

Teksti: Mila Ekman

Sitä kahdeksasluokkalaisena tuli vähäteltyä, että enhän minä sinfoniaorkesterista ymmärtäisi mitään. Siellä on varmasti hienot urut ja siinä kaikki. Reissu sinfoniaorkesteriin ei ollut ensimmäinen, mutta arvioijana oloni tuntui ensikertalaiselta. Orkesterimusiikki kuulostaa hienolta, mutta siitähän puuttuu nämä kaikki populaarimusiikin ominaisuudet kuten nopea tempo ja lyriikat, jotka lisäävät juuri sopivalla tahdilla dopamiinia mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Taidetestaajat on kulttuurikasvatusohjelma, jonka kautta jokainen 8.-luokkalainen pääsee 1–2 taidevierailulle lukuvuoden aikana. Ohjelman tavoitteena on varmistaa jokaiselle nuorelle taide- ja kulttuurielämys omasta taloudellisesta tilanteesta tai esteellisyydestä riippumatta. Ohjelma todella pitää joka ikisen lapsen osallistumista yhtä tärkeänä, oli lapselle kokemus sitten “aika ass” tai “ei mul oo mitään. mutta se oli niin hienon näköstä kun ne viulun kepit meni samaan aikaan” (arvioita Radion sinfoniaorkesterin Crossover! -esityksestä). Vaikka itse esitys ei merkitsisi nuorelle mitään, vapauden antaminen luoda omia näkökulmia on erittäin tärkeää lapsen itsetunnon kasvun sekä oman identiteetin rakentamisen kannalta.

Usein aikuiset jäävät kiinni siihen, että jos lapsi ei ymmärrä kokonaan esityksen teemaa tai intertekstuaalisia viittauksia, on parempi odottaa kunnes lapsen yleissivistys ja kognitiiviset taidot ovat kasvaneet. Lapselle on kuitenkin todella tärkeää syöttää tietoa, jota hän ei välttämättä vielä täysin ymmärrä. Aivot aktivoituvat haasteellisuudesta. Lisäksi jokainen kokemus on ainutlaatuinen ja ne kaikki antavat lapselle jotain tärkeää. Monesti kyse on myös enemmän siitä, että lapset tulkitsevat taidetta vain eri tavalla kuin aikuiset, ja näin heidät nähdään vielä liian nuorina kokemaan joku taide-elämys. Lapsen tulkinta voi olla samalla tavalla syvällinen ja oivaltava kuin aikuisen. Lapset voivat nähdä asioita, mitkä ovat aikuisilla piilossa kaiken muun takana.

On myös upeaa oivaltaa eri asioita samasta esityksestä eri kerroilla. Rakastan lukea samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, joskus viikkoja ja joskus vuosia myöhemmin, sillä jokaisella lukukokemuksella tajuan jotain uutta, kiinnitän kenties johonkin eri asiaan huomiota tai esimerkiksi ymmärrän jonkin viittauksen, jota en vielä nuorempana ymmärtänyt. Kirjan kokonaisvaltainen tulkinta ja ymmärtäminen tarvitsee siis toistoa, ja koen saman pätevän myös muuhun taiteeseen ja kulttuuriin. Jokainen kokemus on aina vähän erilainen, ja se tekee tästä niin erityistä.

Kahdeksannen luokan kevätlukukaudella pääsin luokkani kanssa taidetestaamaan kauan odotettuun Radion sinfoniaorkesterin Crossover! -esitykseen Helsinkiin. Näihin aikoihin olin jo tutustunut suhteellisen laajasti erilaiseen kirjallisuuteen ja taiteeseen, mutta musiikin tuntemus oli vähäisempää, mikä oli tietysti ymmärrettävää ottaen huomioon olematon taustani musiikin parissa. Tyypillistä pop-musiikkia kuunnellessa huomio keskittyy sanoituksiin ja tempoon eikä niinkään siihen miten musiikki on luotu. Klassinen musiikki oli minulle mitäänsanomatonta.

Sinfoniaorkesteri ylitti kaikki odotukseni ja todisti ennakkoluuloni virheellisiksi. Se oli selvästi muovattu kohdeyleisöä varten juontoa myöten. Juonto toi selkeyttä, auttoi ymmärtämään kokonaisuutta ja opetti meille paljon orkesterin toiminnasta. Meitä ei siis jätetty vain oman tietämyksemme varaan, vaan meille annettiin tarvittavat työkalut meidän sukupolvelle vieraamman musiikin ymmärtämiseen sekä analysoimiseen. Meitä ei kuitenkaan aliarvioitu, vaan meille annettiin tilaa muodostaa oma käsityksemme ja tulkintamme esityksestä. Saimme itkeä, nauraa, tylsistyä, ymmärtää ja olla ymmärtämättä.

Konsertissa esitettiin musiikkia aina 1920-luvulta tähän päivään. Konsertti oli sekoitus eri musiikkityylejä, ja niitä sovitettiin yhteen tyylikkäästi. Järjestäjät olivat tehneet oivallisia ratkaisuja esimerkiksi soitinryhmien esittelyssä: soitinryhmät esiteltiin kappaleen avulla, mistä oli helppo tunnistaa jokaisen äänen lähde. Konsertin lopuksi orkesteri soitti vielä orkesterille sovitetun kappaleen Cha Cha Cha:n, joka oli suuressa suosiossa juuri näihin aikoihin. Suuren musiikin näytön jälkeen en olisi uskonut tajuntani mullistuvan paljon kuunnellusta pop-kappaleesta, mutta näin vain kävi. Minulle oli upeaa tajuta, kuinka monipuolisesti sinfoniaorkesterin on mahdollista tuottaa musiikkia. He menivät yli rajojen, mitä ennakkoluuloinen minä olin heille asettanut.

Kokemus kasvatti kiinnostusta sinfoniaorkesterien musiikkiin sekä kasvatti tietoa ja arvostusta heidän tekemäänsä työtä kohtaan. Vaikka konsertti oli suunniteltu osin myös meihin vetoavaksi, huomasin taidetestaamassa ollessani kuinka ymmärrykseni ja kokemukseni musiikista oli muuttunut viimeisestä vierailusta sinfoniaorkesterissa, ja kuinka se muuttui vielä konsertin aikana. Klassinen musiikki ei ollut enää mitäänsanomatonta, vaan se nosti pintaan voimakkaitakin tunteita. Tuon salissa vietetyn 70 min ajan ehdin itkeä, lumoutua, nauraa ja muistella. Ajatusten luomiseen ei tarvittu enää sanoja. Ja kuten Crossover! -esityksen toinen arvioija, minustakin oli todella hienoa kuinka kepit menivät samaan aikaan.

Lapset oivaltavat paljon asioita, jotka voivat jäädä huomaamatta aikuiselta. Lapset tuovat ainutlaatuisia näkökulmia esiin. Lasten kognitiiviset taidot kehittyvät, kun heidän aivojaan haastetaan. Taide ja kulttuuri ei ole vain aikuisille, niille jotka ymmärtävät kaikki intertekstuaaliset viittaukset tai niille jotka tulkitsevat taidetta aikuisten toiveiden mukaan. Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma antaa jokaiselle lapsille vapauden oivaltaa sekä kokea taide ja kulttuuri juuri omalla tavallaan.

Kirjoittaja on Suomen lastenkulttuuriliiton kesätyöntekijä, joka on ollut taidetestaajana lukuvuonna 2023–2024.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Taidetestaaja muistelee, osa 1: Miten taidetestaus vaikutti kokemukseen taiteesta ja kulttuurista?

Taidetestaaja muistelee, osa 2: Kuinka taidetestaus rikastaa nuorten taidekasvatusta?