Taidetestaaja muistelee, osa 4: Taide-elämyksiä yhdessä
02.07.2026
Teksti: Stella Palonen
Kun olin kahdeksannella luokalla, luokkani ja minä saimme mahdollisuuden olla taidetestaajia. Se tarkoittaa, että pääsimme Kun olin kahdeksannella luokalla, luokkani ja minä saimme mahdollisuuden olla taidetestaajia. Se tarkoittaa, että pääsimme kokemaan taidetta ja kulttuuria täysin ilmaiseksi. Talvella kävimme Arctic Ensemblen Ajolähtö-sirkusesityksessä Tampereella, ja myöhemmin keväällä matkustimme Helsinkiin Ateneumin taidemuseoon. Molemmat vierailut olivat koko ikäluokallemme uskomattoman arvokkaita, opettavaisia ja tärkeitä, ja ne jättivät meille kaikille enemmän tai vähemmän merkittäviä elinikäisiä muistoja – vaikka emme ehkä heti itse ymmärtäneetkään sitä.
Muistan, että sirkuselämys tuntui todella erityiseltä, koska se ei ollut lainkaan sellainen kuin olimme kuvitelleet. Suurin osa meistä odotti luultavasti perinteisempää esitystä, jossa olisi ollut klovneja, sahanpurua, sirkustirehtööri ja ehkä jopa norsuja. Se, mitä saimme kokea, oli kuitenkin jotain paljon modernimpaa ja parempaa. Pääsimme seuraamaan jännittävää esitystä, joka oli täynnä uskomattoman hienoja mutta hengenvaarallisia akrobaattisia temppuja ja vaativia väline-esityksiä. Sirkustaiteilijat olivat todella taitavia ja ammattimaisia. Muistan, kuinka koko yleisö istui aivan hiljaa ja pidätti hengitystään kaikkein vaikeimpien numeroiden aikana, sillä pieninkin akrobaattien virhe olisi voinut johtaa vakavaan onnettomuuteen. Sirkuksen jälkeen keskustelimme vielä hetken luokan kanssa kokemuksesta, ja suurin osa oli sitä mieltä, että esitys oli ollut todella hieno ja että he haluaisivat mielellään nähdä uudelleen samanlaista sirkusta.
Kaikkein tärkeintä siinä, että saimme mahdollisuuden kokea nämä kaksi täysin erilaista taiteen muotoa – nykysirkuksen ja klassisen kuvataiteen – oli se, että kaikilla nuorilla ei olisi muuten ollut tällaista mahdollisuutta. Valitettavasti kaikki eivät kasva perheessä, jossa tiedetään, että lapsilla on lain mukaan oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. On myös paljon perheitä, joilla on taloudellisesti vaikeaa ja joilla ei yksinkertaisesti ole varaa mihinkään ”ylimääräiseen” vapaa-ajalla, sillä esimerkiksi museoliput ja matkat maksavat paljon. Siksi mielestäni oli aivan upeaa, että me kaikki oppilaat saimme täsmälleen saman mahdollisuuden taustastamme riippumatta.
Vaikka aivan kaikki eivät pitäneet juuri siitä taiteesta, johon saimme tutustua, uskon, että kokemus avasi silti monen silmät. Se on voinut herättää aivan uuden kiinnostuksen, avata ovia uusiin maailmoihin tai jopa saada jonkun pohtimaan tulevaisuuden uraa luovalla taidealalla.
Kulttuurilla on ainutlaatuinen kyky tuoda ihmisiä yhteen, ja juuri niin tapahtui meidän luokassamme näiden taide- ja kulttuuriretkien aikana. Se näkyi erityisesti silloin, kun matkustimme yhdessä Helsinkiin. Kun matka alkoi aikaisin aamulla, kukaan meistä ei oikein vielä ymmärtänyt, minne olimme matkalla. Kaikki tiesivät varmasti, että olimme menossa tunnettuun museoon, mutta kukaan ei oikein tiennyt, miksi olimme menossa sinne tai mitä saisimme kokea.
Kun saavuimme suureen museoon, meitä vastaan tuli opas, joka lähtisi kierrättämään meitä. Aluksi tunnelma oli hieman jäykkä, ja monen mielestä oli aika tylsää vain kävellä hiljaisuudessa ympäriinsä ja kuunnella tarinoita vanhoista maalauksista. Kaikki kuitenkin muuttui täysin, kun saavuimme huoneeseen, jossa saimme pysähtyä hetkeksi. Sen sijaan, että olisimme vain kuunnelleet, saimme itse keskustella yhdestä tietystä maalauksesta yhdessä toistemme, opettajamme ja museo-oppaan kanssa.
Yhtäkkiä olimme niin uppoutuneita maalauksen analysointiin, että seisoimme siinä varmasti yli puoli tuntia keskustellen taideteoksesta. Huomasin jo paikan päällä, että tämä oli jotain sellaista, mitä emme olleet tehneet yhdessä aikaisemmin. Jokainen löysi teoksesta erilaisia yksityiskohtia ja tulkitsi kuvaa omalla tavallaan. Oli uskomattoman hauskaa saada ajatella vapaasti ja pohtia taidetta yhdessä parhaiden ystävien kanssa. Myöhemmin olen myös ymmärtänyt, että vaikka luokallamme oli jo valmiiksi vahva yhteishenki, juuri tuo hetki loi välillemme vielä vahvemman yhteisöllisyyden tunteen.
Koska kaikilla lapsilla on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin, on todella tärkeää, että sitä saa myös kokea oikeasti eikä vain lukea siitä koulussa. Taidetestaajat teki meille nuorille todella helpoksi kokeilla uusia asioita ja osallistua yhdessä johonkin, joka oli samaan aikaan jännittävää ja hauskaa. Se oli todella hieno kokemus, jota uskon, ettei kukaan meistä unohda ihan heti.
Kirjoittaja on Suomen lastenkulttuuriliiton kesätyöntekijä, joka on ollut taidetestaajana lukuvuonna 2023–2024.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Taidetestaaja muistelee, osa 1: Miten taidetestaus vaikutti kokemukseen taiteesta ja kulttuurista?
Taidetestaaja muistelee, osa 2: Kuinka taidetestaus rikastaa nuorten taidekasvatusta?