Taidetestaaja muistelee, osa 1: Miten taidetestaus vaikutti kokemukseen taiteesta ja kulttuurista?

Teksti: Aura Maunuksela

Monella Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelman tavoittamalla 8.-luokkalaisella ei vielä ole merkittäviä taide-elämyksiä, jotka vaikuttaisivat heidän suhtautumiseensa, ajatuksiinsa ja mielipiteisiinsä kulttuurista ja sen mahdollistamista elämyksistä. Kokemus omasta itsestä on nuoruudessa vielä hauras ja muuttuu jatkuvasti; merkittävä ja tunteita herättävä kokemus taiteesta voi parhaimmillaan vaikuttaa siihen, millaiseksi nuori kokee itsensä taiteen äärellä ja vaikuttaa merkittävästi oman identiteetin kehittymiseen. Ja olivatpa taiteesta syntyvät mielipiteet myönteisiä tai kielteisiä, ne ovat omia, ne ovat tärkeitä.

“Keskiviikkona menemme 8E -luokan kanssa Frenckellin teatterin katsomaan Klaani -näytöstä. Tämä on osa Taidetestaaja-ohjelmaa. Myöhemmin huhtikuussa matkaamme vielä Helsinkiin katsomaan UMO Helsinki Jazz Orchestra -esitystä. Tästä myöhemmin lisää.” Tämän Wilma-viestin saaminen luokanvalvojalta oli monille varmasti riemun aihe: teatteriin normaalien oppituntien sijaan! Tuskin kenenkään ensimmäinen ajatus koostui innostuksesta päästä katsomaan nuorille suunnattua tunteja ja tunteja kestävää näytelmää. Ennakkoluulot, odotukset tylsästä näytelmästä olivat varmasti yleisin tapa suhtautua retkeen, mutta “on tää nyt parempi kun ruotsin tunti”, monet sanoivat.

Mistä ennakkoluulot kertovat? Ehkä siitä, että harva oikeasti edes tietää, mitä kulttuuri on tai heille on kasaantunut taiteesta kielteinen ajatusmaailma, joka itse luotujen tunnevetoisten mielipiteiden sijaan pohjautuu yhteiskunnalta huomaamatta tarttuneeseen ajatukseen, että kaikki kulttuuri on “tylsää”, eikä kukaan voi nauttia siitä. Jos ajattelua varjostaa opittu ajattelutapa, kynnys hakeutua kulttuurin pariin on kokea, niin korkea, että harva edes yrittää astua sen yli. Taidetestaajat laskee kynnyksen ja auttaa nuoria ylittämään sen.

Kulttuuri on aina ollut lähellä sydäntäni ja lämmittänyt lapsuusmuistojani: luin, kirjoitin, katsoin, soitin ja kuuntelin. Mutta en koskaan käynyt teatterissa. En ole koskaan vähätellyt kulttuuria, pitänyt sitä turhana, mutta silti oletin, että teatteri on tylsää. En olisi mennyt katsomaan teatteria, jos minua ei olisi pakotettu. 

Taidetestaajien mahdollistama Klaani -näytös tukahdutti tämän ennakkoluulon.

Tunnelma teatterissa oli vangitseva. Näyttämölle luodut yölliset kadut tuntuivat elävän aidoilta, näyttelijät onnistuvat välittämään hahmojen tunteet myös yleisölle. Näytelmä oli enemmän kuin olin odottanut, olisin jäänyt saliin istumaan, vaikka koulupäivä olisi päättynyt. Samaa mieltä olivat myös monet muut ympärilläni istuvat 8.-luokkalaiset: 18% vastasi kysymykseen “Menisitkö uudelleen?” kyllä, ja 30% voisin mennä (arviot.taidetestaajat.fi).

Yhtä tärkeää kuin se, että kulttuurikokemuksia mahdollistetaan, on niiden monipuolisuus. Klaani -näytelmän lisäksi pääsimme valtakunnalliselle vierailulle Helsinkiin katsomaan UMO Helsinki Jazz Orchestra -esitystä. Harvat jaksoivat näyttää ennakkoluulojaan musiikkiesitystä kohtaan, koska bussimatka Helsinkiin oli vähän kuin luokkaretki. Ja Tanssin taloon matkustaminen oli mieleenjäävä kokemus, jonka rinnalla myös itse esitys palautuu helpommin mieleen.

Esitys oli hieno, lavalla yhdistyivät taiteellisesti flamenco-tanssi ja musiikki. Toisaalta, tuntui siltä, kuin esitys olisi vain kestänyt ja kestänyt. Se ei vienyt pois tai vähentänyt kulttuurikokemuksen arvoa, mutta teki siihen keskittymistä vaativaa. Ympäri Suomea 19% oppilaista on ajatellut kokemuksen olleen mielenkiintoinen, kun taas 11% tylsä. (arviot.taidetestaajat.fi.)

Se, mikä minulle on ollut “ehkä vähän tylsä” on vieressä istuvalleni voinut olla merkittäväkin kokemus ja saada hänet kiinnostumaan musiikista ja muuttamaan asennettaan.

Näytelmä ja musiikkiesitys muuttivat molemmat suhdettani kulttuuriin. Näytelmä kadotti ennakkoluuloni, musiikkiesitys antoi aivan uudenlaisen kokemuksen musiikista. Tietoisesti tai tiedostamatta nämä kulttuurielämykset vaikuttivat tavalla tai toisella myös muihin luokkalaisiini, mutta myös jokaiseen 8.-luokkalaiseen ympäri Suomen, jolle Taidetestaajat on kokemuksen mahdollistanut.

Vaikka myönteinen kokemus ohjaa kulttuurin pariin mahdollisesti myös jatkossa, myös kielteinen kokemus on arvokas, koska sekin vaatii nuoria muodostamaan oman mielipiteen, pohtimaan omia tunteita ja ajattelemaan kokemusta kriittisesti. Jokaisella kulttuurikokemuksella on siis merkittävä vaikutus siihen, miten nuori kokee taiteen ja kulttuurin osana elämäänsä.

Kirjoittaja on Suomen lastenkulttuuriliiton kesätyöntekijä, joka on ollut taidetestaajana lukuvuonna 2023–2024.