Sekä nuoret että taiteilijat tarvitsevat valmistelua
10.03.2023
Osa 3/5 artikkelisarjasta, jossa konkarikoordinaattorit ja -taidelaitoskumppanit kertovat tärkeimmät oivalluksensa siitä, miten saada nuoret innostumaan ja osallistumaan taidevierailuilla. Kolmannessa osassa haastattelussa on oululaisen Flow Productionsin taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula.
Etkovideo valmistelee katsojakokemukseen
Flow Productions on toiminut taidetestaajien vierailukohteena jo neljän lukuvuoden ajan. Taidetestaajille tarjottavat elämykset on kuratoinut alusta asti Flow Productionsin taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula, jonka mukaan tärkein tekijä onnistuneiden taidetestausvierailujen takana on niin nuorten, opettajien kuin esiintyvien taiteilijoiden huolellinen preppaus.
Nuoria valmistellaan Flown vierailuihin ensisijaisesti noin 8 minuutin mittaisella etkovideolla sekä hieman lyhyemmällä teoksen trailerivideolla ja niihin liittyvillä apukysymyksillä, kuten “Miten nykysirkus näyttäisi videoiden perusteella poikkeavan perinteisestä sirkuksesta (esim. Sirkus Finlandia)?”. Voit katsoa Flown upean etkovideon alta.
“Videossa on pyritty mukaansatempaavalla tavalla esittelemään kaikkea, mitä nykysirkus voi pitää sisällään. Video on ollut meillä alusta asti ja on edelleen ihan pätevää tavaraa. Sen myötä nuori ymmärtää, että sirkustaiteessa on kyse paljon muustakin kuin tempuista. Siihen kannattaa kyllä satsata”, kannustaa Pirjo.
Osallistamista on monenlaista ja monentasoista
Flown esityksissä nuoria osallistetaan monella tapaa ja monella eri tasolla. Joihinkin esityksiin osallistaminen on ikään kuin sisäänrakennettua. “Esimerkiksi viime syksynä meillä oli sellainen esitys kuin 3D, jossa yleisöä osallistettiin näyttämötoimintaan pienten tehtävien kautta. Samaten humoristiset esitykset, kuten klovneria, itsessään houkuttelevat osallistumaan vaikkapa ihan yksinkertaisesti nauramalla”, Pirjo pohtii.
Lisäksi Flow-sirkuksella järjestetään elämysten jälkeen aina jatkokeskustelut, joiden aikana nuoret saavat esittää kysymyksiä taiteilijoille. Pirjon mukaan yleisön rohkeus osallistua keskusteluihin vaihtelee: jotkut ryhmät ovat todella hiljaisia ja toiset niin ahkeria kysyjiä, ettei keskustelua meinaa saada ollenkaan poikki. Osa oppilaista on valmistellut kysymyksiä jo etukäteen, ja tähän Pirjo on lähtenyt enenevässä määrin myös kannustamaan.
Esittävissä taiteissa ollaan lähtökohtaisesti jo jatkuvassa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, ja Pirjon mukaan esiintyjät aistivat yleisöstä myös varsinaisten auditiivisten palautteiden, kuten naurun tai väliaplodien, lisäksi myös katsojien energiatasoja. “Kun istun yleisössä oppilaiden joukossa, pystyn itsekin aistimaan sen, ovatko he ikään kuin etukenossa eli katsovatko he esitystä keskittyneenä vai eivät”, hän toteaa.
Alkuspiikeissään Pirjo usein myös kannustaa nuoria reagoimaan ja osoittamaan tunteita, erityisesti jos on kuullut opettajan aulassa varoittavan, että olette sitten hiljaa. Hän haluaa nuorten tuntevan itsensä tervetulleeksi – tulivatpa he paikalle minkälaisella fiiliksellä tahansa. Esityksen päätteeksi Pirjo muistuttaa nuoria arviointien tekemisestä ja kertoo, että palautteet oikeasti luetaan ja että niillä on vaikutusta toimintaan.
Valmistele esiintyvät taiteilijat nuorten kohtaamiseen
Flown esityksissä taidetestaajille esiintyjät taiteilijat vaihtuvat usein, ja Pirjo on alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota myös heidän valmistamiseensa. “On tärkeää kertoa esiintyjille siitä, minkälainen vastaanoton kirjo voi olla. Että yleisö voi olla joko tosi hiljainen ja reagoimaton tai sitten saattaa olla meteliä, mutta että niistä asioista ei tarvitse loukkaantua. Esiintyvän porukan briiffaus on tosi tärkeää muistaa”, Pirjo neuvoo.
Pirjo kertoo oppineensa artistien briiffauksen merkityksen kantapään kautta. Hän muistelee surullisena erästä ulkomaalaista klovnia, joka pahoitti mielensä taidetestaajien esityksessä, kun oppilaat eivät lähteneetkään hänen toivomallaan tavalla mukaan esitykseen. Taiteilija oli erittäin kokenut ja esittänyt esitystään satoja kertoja lähes parinkymmenen vuoden ajan, mutta yllättäen hän ei kestänytkään nuoren yleisön hiljaisuutta.
“Minulle tuli hieman yllätyksenä, että tämä kokenut taiteilija olikin niin herkkänahkainen sen suhteen, että oppilaat eivät nauraneet joka välissä. Hän myös osoitti loukkaantumisensa esityksen aikana keskeyttämällä roolityöskentelynsä useita kertoja. Sitä kelkkaa oli sitten vaikea kääntää. Jälkeenpäin ajatellen koen, että en valmistellut häntä tilanteeseen riittävästi, vaan ikään kuin luotin liikaa hänen kokeneisuuteensa”, Pirjo analysoi.
Taiteilijoille on hyvä kertoa myös, minkälaisia asioita jatkoilla yleensä kysytään, jotta he osaavat vähän orientoitua tilanteeseen. Nuoria kiinnostavat usein esimerkiksi taiteilijoiden urapolut, taloudelliset tilanteet, harjoittelun määrä, kiertäminen ja matkustaminen, lajin riskit ja mahdolliset loukkaantumiset. Pirjo neuvoo taiteilijoita myös pitämään tunnelman rentona ja puhumaan oppilaan tasolla, ei alaspäin.
“Lisäksi valmistaudumme ennalta erityistilanteisiin, kuten oppilaiden mahdollisiin paniikkikohtauksiin”, Pirjo kertoo. Vaikka paniikki- ja muita kohtauksia tapahtuu harvoin, erityistilanteita varten kannattaa taidelaitoksen puolelta olla paikalla joku henkilö, joka on valmis lähtemään ahdistuskohtauksen saaneen nuoren kanssa hetkeksi ulos katsomosta ja osaa suhtautua tilanteeseen rauhallisesti ja ymmärtävästi.
