Mitä on yleisötyö ja keitä ovat yleisötyöntekijät?

Teksti: Joonas Keskinen

Taidetestaajat-ohjelma on vuosien varrella osoittanut toistuvasti, että nuoren, jos kenenkään, taidekokemus ei rakennu pelkästään itse esityksestä tai näyttelystä. Elämys syntyy kokonaisuudesta, johon kuuluvat odotukset, valmistautuminen, kokemuksen jakaminen ja sen jälkeen tapahtuva jäsentely. Tässä kokonaisuudessa yleisötyöntekijöillä on keskeinen rooli. He rakentavat siltaa nuoren arjen ja taiteen maailman välille.

Mitä yleisötyö on?

Englanniksi yleisötyöhön viitataan usein käsitteillä audience development ja audience outreach. Näillä tarkoitetaan yhtäältä yleisöjen määrällistä kasvattamista, uusien yleisöjen löytämistä ja toisaalta syvempää vuorovaikutusta, joka tekee taiteesta saavutettavampaa ja, toivon mukaan, merkityksellisempää. Suomessa yleisötyöllä on vakiintunut asema erityisesti taide- ja kulttuurilaitosten kasvatuksellisessa toiminnassa: se on työtä yleisön kanssa ja yleisöä varten.

Tässä artikkelissa yleisötyöntekijöillä viitataan erityisesti niihin ammattilaisiin, jotka taidetoimijan päässä huolehtivat siitä, että Taidetestaajat-ohjelmaan osallistuminen muodostaa oppilaille pedagogisesti eheän kokonaisuuden. He suunnittelevat ja jossain määrin ohjaavat etkoja ja jatkoja, varmistavat sen, että nuori kokee olevansa tervetullut ja tukevat nuorten osallisuutta taidevierailun aikana ja osin sitä ennenkin. Heidän työnsä yhdessä opettajien ja muiden aikuisten kanssa mahdollistaa sen, että yksittäinen taidevierailu muuttuu oppimiskokemukseksi, joka resonoi nuoren elämässä vielä pitkään.

Etkot: valmistautumista taidekokemukseen

Monelle kahdeksasluokkalaiselle Taidetestaajat-vierailu on ensimmäinen kerta teatterissa, konserttisalissa, museossa, konserttisalissa tai ylipäätään taiteen äärellä. Vierailu voi jännittää, matka olla pitkä ja väsymys painaa jo ennen saliin astumista. Yleisötyöntekijöiden suunnittelemat etkot tekevät tästä hypystä tuntemattomaan pehmeämmän.

Hyvät etkomateriaalit tarjoavat muun muassa perustiedot: minne ollaan menossa, mitä siellä tapahtuu ja miten siellä toimitaan. Käytännön ohjeet vessojen sijainnista ja tauon pituudesta luovat turvallisuutta. Perustason etkoihin riittää lyhyt video tai kirjallinen ohje, kun taas syventävät etkot avaavat teoksen taustoja ja teemoja sekä antavat välineitä elämyksen vastaanottamiseen ja valmistavat sen tulkitsemiseen ja oman mielipiteen muodostamiseen. Hyvä yleisötyöntekijä osaa keksiä etkotehtäviä ja laatia etkomateriaalit, jotka istuvat myös opetussuunnitelman tavoitteisiin ja ovat niin innostavia ja motivoivia, että opettajien on helppo tarttua niihin ja sovittaa ne luontevasti osaksi opetustyötä.

Jatkot: kokemus syvenee ja saa merkityksen

Taidekokemus ei pääty esiripun sulkeutumiseen, museo-opastuksen päätyttyä tai edes konserttisalin aplodeihin. Jatkoilla nuoret saavat työkaluja käsitellä kokemustaan, muodostaa mielipiteen ja ilmaista sen. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun teoksen aihe on vaikea tai herättää voimakkaita tunteita. Jatkojen avulla nuori ei jää yksin kokemuksensa kanssa.

Parhaiten jatkot toimivat, kun ne järjestetään heti esityksen jälkeen tai osana museokierrosta taidetoimijan vetäminä: taiteilijatapaamiset, kulissikierrokset tai yhteiset keskustelut antavat mahdollisuuden purkaa elämyksen herättämiä ajatuksia. Usein kokemukseen on kuitenkin syytä palata koululla vielä opettajan kanssa yhdessä, ja tällaisten tilanteiden fasilitointia varten yleisötyöntekijä osaa laatia opettajien avuksi erilaisia tehtäväpaketteja tai muuta materiaalia. Taidetestaajat-ohjelmassa myös arviointi on olennainen osa jatkoja. Kun nuori antaa palautteen, hän oppii perustelemaan näkemyksiään ja kokee oman äänensä merkitykselliseksi.

Kuten taidetestaajien palautteesta tiedämme, nuorille on tärkeää, että heidän kommenttinsa luetaan ja niillä on vaikutusta. Tämä lisää osallisuuden kokemusta ja sitouttaa nuoria taiteen pariin. Yleisötyöntekijä onkin usein se henkilö, joka seuraa nuorilta tullutta palautetta ja vie siitä esiin nousevat toimenpide-ehdotukset eteenpäin organisaatiossaan.

Kuka yleisötyön maksaa?

Useimmissa taideorganisaatioissa resurssit kuluvat lakisääteisiin tehtäviin ja ydintoimintaan, jolloin yleisötyö jää helposti aliresursoiduksi. Yleisötyötä toteutetaan usein määräaikaisten hankkeiden ja erillisrahoitusten turvin, mikä tekee pitkäjänteisestä kehittämisestä haastavaa. Taidetestaajat-ohjelma on tässä ollut merkittävä poikkeus. MDI Publicin vuosina 2024–25 laatiman selvityksen mukaan taidetoimijat kuvasivat ohjelmasta maksettujen korvausten turvanneen pedagogisen henkilöstön palkkaamista: “Mutta toisaalta tämä Taidetestaajat-ohjelma ja siitä saatava korvaus turvaa sen, että saadaan sitä peda-henkilökuntaa, mihin ei ole vakituiseen muuten mahdollisuutta meidän omassa rahoituksessa. On tärkeää ja siihen panostetaan tosi paljon.” Selvityksen perusteella juuri nämä resurssit sekä nuorilta kerätty palaute ovat mahdollistaneet yleisötyön systemaattisen kehittämisen, uusien käytäntöjen syntymisen sekä tiiviimmän yhteistyön koulujen kanssa.

Samalla selvitys muistuttaa, että yleisötyön vaikutukset ulottuvat yksittäisiä vierailuja laajemmalle: ne heijastuvat organisaatioiden muuhun toimintaan, suunnitteluun ja jopa taiteellisiin ratkaisuihin. 

Yleisötyö ei kuitenkaan saisi jäädä erillisrahoituksen tai hankkeiden varaan. Jos haluamme, että taide todella kohtaa yleisönsä ja rakentaa siltoja yhteiskuntaan, yleisötyön on oltava taideorganisaatioiden ydintoimintaa. Yleisötyö tekee taiteesta osallisuutta rakentavan kokemuksen: se avaa ovia, madaltaa kynnystä ja antaa välineitä ymmärtää ja kohdata taiteen omasta elämäntilanteesta käsin.

Kun taide yhä useammin leimataan vain harvojen luksustuotteeksi, tarvitaan yleisötyöntekijöitä ja yleisötyötä enemmän kuin koskaan. Heidän työnsä osoittaa ja varmistaa, että näin ei ole, että teattereiden ovet, konserttisalit ja museot avautuvat kaikille, eivät vain valituille, ja että jokainen voi päästä mukaan siihen keskusteluun, jota taide herättää.

Suomen suurin yleisötyön kokonaisuus, Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma, on vaarassa päättyä kesällä 2027. Mikäli Taidetestaajat-ohjelma päättyy säätiöiden lopetettua rahoituksen ja valtion vältellessä vastuuta, on myös monen yleisötyöntekijän pesti vaakalaudalla. Yksityiset säätiöt Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden ovat rahoittaneet ohjelmaa vuodesta 2016 lähtien ja luvanneet rahoittaa ohjelmaa vielä kevätlukukauteen 2027 saakka. Säätiöt ovat 2016–2025 rahoittaneet ohjelmaa lähes 43 miljoonalla eurolla, ja kesällä 2027 summa tulee olemaan yhteensä noin 56 M€. Vuodesta 2027 eteenpäin ohjelma on saatava valtion budjettiin, tai toiminta päättyy. Nykymuotoisen taidetestauksen kulut ovat 6,5–7 M€ vuodessa. Päätös tarvitaan jo keväällä 2026.

Kirjoittaja Joonas Keskinen on Taidetestaajat-ohjelman päällikkö, jonka sydäntä lämmittää palvelumuotoilullinen ja elämyksellinen ote taidekokemusten tuottamiseen sekä yleisöjen kohtaaminen yllättävillä tavoilla ja yllättävissä paikoissa.