Kulttuurikasvatusuunnitelma ♥ Taidetestaajat

Teksti: Karolina Ajanki

Kulttuurikasvatussuunnitelmalla, tuttavallisemmin KOPSilla, joka tulee sanasta kulttuuriopetussunnitelma, on paljon yhteistä Taidetestaajat-ohjelman kanssa. Onhan Taidetestaajat Suomen ainoa valtakunnallinen kulttuurikasvatusohjelma, joten KOPS ja Taidetestaajat juttelevat luontevasti keskenään. Ei ole sattumaa, että kulttuurikasvatusuunnitelmien edistämistä ja seurantaa sekä Taidetestaajat-ohjelman koordinointia tehdään samasta osoitteesta – Suomen lastenkulttuuriliitosta. KOPS ja Taidetestaajat-ohjelma pyrkivät toteuttamaan lasten ja nuorten oikeutta taiteisiin ja kulttuuriin. KOPS ja Taidetestaajat-ohjelma ovat molemmat yhdenvertaisuuden työkaluja, joiden avulla pyritään tarjoamaan lapsille laadukkaita kokemuksia taiteen parissa. Tämä teksti pyrkii valoittamaan, mitä yhteistä ja millaisia eroja KOPSilla ja Taidetestaajat-ohjelmalla on.  

KOPSin ja Taidetestaajien runko eli luuranko

Kulttuurikasvatussuunnitelma on suunnitelma siitä, miten kulttuuri-, taide- ja kulttuuriperintökasvatusta toteutetaan kunnassa osana opetusta ja miten kulttuurikasvatus tuodaan osaksi lapsen elämää. Kulttuurikasvatusuunnitelman punainen lanka on, että kunnan kulttuuritarjonta ja opetussuunnitelman sisällöt nivotaan yhteen. 

Taidetestaajat on valtakunnallinen kulttuurikasvatusohjelma, jota toteutetaan yhdelle ikäluokalle, kahdeksasluokkalaisille lukuvuosittain. Taidetestaajat-ohjelmassa kahdeksasluokkalaiset viedään kerran tai kahdesti lukuvuoden aikana ei vain perinteiselle taidevierailulle vaan korkealuokkaisen taide-elämyksen pariin. Koulut valitsevat taidevierailumallin vaihtoehdoista kaksi vierailua omaan tai lähimaakuntaan tai yksi lähi- sekä yksi valtakunnallinen vierailu. Ohjelma tavoittaa vuosittain noin 70 000 kahdeksasluokkalaista ja opettajaa. Taidetestaajat-ohjelman taide-elämys sisältää aina pedagogisen osuuden, jonka avulla oppilas käsittelee taidekokemustaan ennen ja jälkeen vierailun. Lisäksi ohjelmaan kuuluu taidearvion antaminen kokemuksesta. Tavoitteena on, että kasit muodostavat  oman mielipiteensä koetusta. 

Lapsilähtöisyyttä ja taidekentän tukemista

KOPS ja Taidetestaajat-ohjelma toteuttavat kasvatuksellista tehtävää; niiden keinoin sivistys, laajennetut oppimisympäristöt ja empatiataidot lisääntyvät. KOPSin tapaan Taidetestaajat-ohjelmassa on linkityksiä opetussuunnitelmaan. Molempia toteutetaan ja usein myös kehitetään yhteistyössä koulujen kanssa.

Kulttuurikasvatussuunnitelmaa toteutetaan ikäkaudelta toiselle etenevänä mallina. Kulttuurikasvatussuunnitelma pyrkii siihen, että lasten ja nuorten yhdenvertaiset mahdollisuudet taiteeseen ja kulttuuriin toteutuisivat. Kulttuurikasvatussuunnitelma sisältää kunnan omaa kulttuuritarjontaa ja kulttuuripalveluita. Alueen erityispiirteet nousevat hienosti esiin, ja parhaimmillaan KOPS rakentaakin lapsen kulttuuri-identiteettiä. Pohjalaiset tuntevat runeberginsa, kuusamolaiset tuntevat luontokuvansa. Kulttuurikasvatusuunnitelma heijastuu positiivisesti kunnan tai alueen kulttuuripalveluiden yleisömääriin.

Taidetestaajat-ohjelma takaa, että jokainen kasiluokkalainen pääsee ainakin kerran ja jopa kahdesti lukuvuoden aikana korkeatasoiseen taide-elämykseen. Kasit tutustuvat taidelajiin ja harjoittelevat taiteen vastaanottamista, taidekokemuksen sanoittamista ja mielipiteen muodostamista. Taide-elämykset saattavat välillä jopa haastaa kaseja. Taidekentällä pohditaankin tarkkaan, mikä juuri tälle ikäkaudelle on soveltuvaa. Välillä nuorelle taideyleisölle tarjotaan ravistelevia kokemuksia. Taidetestaajat haluaakin kohdistaa toimintaa ikäkauteen, jolloin itsenäistymisvaihe ja identiteetin rakentuminen on hyvin ajankohtaista. Ehkäpä taide, joka puhuu tunteiden, ihmisyyden ja empatian kielellä, on arvokasta juuri tässä ikävaiheessa! Siinä missä alakoululainen osallistuu taidetyöpajaan KOPSissa, osallistuu taidetestaaja teatterin kokopitkään näytökseen ja häneltä odotetaan pientä arviota, siis kritiikin alkeita kokemastaan.

Kulttuurikasvatussuunnitelman avulla lapsi voi oppia taidelajeista sekä samalla luovuutta, erilaisen  ilmaisun muotoja ja kulttuurista osaamista yleisesti. Myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistuminen ovat keskeisessä osassa kulttuurikasvatussuunnitelmissa. Näiden toteutuminen tapahtuu laadukkaiden, taidekasvatuksen ammattilaisten opissa. Eipä ole myöskään harvinaista, että kulttuuripolulta eli kulttuurikasvatussuunnitelman parista lapsi saa itselleen ihka ensimmäisen kirjastokorttinsa kirjastokäynnillään! KOPSien rakenne tukee selkeästi sosiaalista kestävyyttä.

Sosiaalisen kestävyyden lisäksi Taidetestaajat-ohjelma edistää alueellista taiteen kenttää ja uudentaa taidekentän yleisöpohjaa valtakunnallisesti. Koululuokka Tyrnävältä voi matkustaa aamuvarhain Kiasmaan Helsinkiin tutkimaan nykytaidetta. Samainen luokka voi viettää toisella lukukaudella iltapäivän maakuntansa taidemuseossa tutustuen alueellisiin erityispiirteisiin. Kasit jättävät jälkeensä aina yleisöpalautteen. Tämä onkin taidekentällä arvostettu ominaisuus. Sanallisen palautteen lisäksi nuoret taideyleisönä usein rikastavat ja tuovat uutta näkökulmaa taiteen tekijöiden toimintaan.

Ne täydentävät toisiaan

Taidetestaajat linkittyy kulttuurikasvatussuunnitelmaan olemalla usein valmis osa kunnan kulttuurikasvatussuunnitelmaa, mutta ei aina. Taidetestaajat ja KOPS eivät kulje aivan käsi kädessä vaan erojakin löytyy. 

Taidetestaajat-ohjelmaa ei rahoiteta verorahoilla, kuten joskus voidaan virheellisesti kuvitella. Taidetestaajat-ohjelma on yksityisten säätiöiden, Suomen kulttuurirahaston ja Svenska kulturfondenin rahoittama ohjelma ja sitä koordinoi Suomen lastenkulttuuriliitto.

KOPSit puolestaan resursoidaan kuntabudjeteista ja hallinnoidaan kunnissa. Toisinaan KOPSin koordinointiin ja toteuttamista voidaan tehdä avustusten varassa osin, mutta tämä on kuntakohtaista. Myös kirjasto osana kunnan kulttuuripalveluita sekä opetustoimi tekevät usein työtä kulttuurikasvatussuunnitelman parissa, eritoten omilla vastuualuepainotuksillaan. KOPSien budjetit vaihtelevat muutamasta kymppitonnista satoihin tuhansiin euroihin riippuen hyvin monesta seikasta.Suunnitelman toteuttaminen käytännössä vaihtelee kunta- ja aluekohtaisesti. Monesti suunnitelma on vakiintunut kunnan toimintaan hyvinkin, toisinaan suunnitelma voi olla suosituksen kaltainen.

KOPSissa pedagoginen tehtävä sisältää kulttuuriperintökasvatuksen. Näin ollen kulttuuriperintö näkyy palveluissa, joissa varhaiskasvatuksen lapset ja perusopetuksen koululaiset käyvät. Alueellisuus on vahva ja tärkeä arvo. 

Taidetestaajissa testataan nimensä mukaan taidetta ja koko ohjelma operoikin taiteen kentällä. Kulttuuriperintöä ei arvoteta, se ei vain ole Taidetestaajat-ohjelman osa. 

KOPSin “yleisö” levittäytyy laajalle, onhan kulttuurikasvatussuunnitelmia varhaiskasvatuksessa oleville lapsille, perusopetuksen oppilaille ja uusimpana toisen asteen opiskelijolle. Ensimmäinen kulttuurikasvatussuunnitelman käyttäjä voikin olla vaippaikäinen ja vanhin aikuinen, joka suorittaa toisen asteen perustutkintoa. 

Siinä missä KOPS kattaa laajasti ikävuodet, fokusoi Taidetestaajat yhteen ikäluokkaan tavoittaen joka ikisen kasin. Taidetestaajista voidaankin puhua jo ilmiönä. Se tarjoaa suomalaisille kouluille oivan mahdollisuuden saattaa oppilaat hetkellisesti samalle viivalle taiteen kokijoina ja tarjota valtakunnallisen ikäluokkakokemuksen.

Yhtä kaikki suomalainen kulttuurikasvatusmalli ja ainutlaatuinen toimintamuoto Taidetestaajat edistävät taiteen saavutettavuutta. KOPS ja Taidetestaajat rikastuttavat koululaisen kouluarkea ja parhaassa tapauksessa ne saattavat parantaa luokan ryhmädynamiikkaa. Kummatkaan toimintamallit eivät kasvata lapsista taiteilijoita – lapsihan on sitä itsessään – mutta onpa niitäkin hetkiä, kun nuori kohtaa taidevierailulla esikuvan ja kysyy tältä mieltä askarruttavia kysymyksiä ammattitaiteilijuudesta. Sekä KOPS että Taidetestaajat näkevät lapsuuden ja nuoruuden itsessään arvokkaina, vaalimisen arvoisina. Molemmat tähtäävät lopulta yhteen isoon kokonaisuuteen: lapsen resilienssin vahvistumiseen edistämällä hyvää lapsuutta. 

Kirjoittaja on Taidetestaajat-koordinaattori Karolina Ajanki, joka on työskennellyt asiantuntijatehtävissä kulttuurialalla sekä edistänyt kulttuurikasvatusohjelmia erityisesti toisella asteella.