Dramaattinen taide Taidetestaajat-ohjelmassa

Astun peruskouluun. Kylmäeteisessä seisoo nuori yläkoululainen, ja kysyn häneltä neuvoa. Hänkin on menossa rehtorin tapaamiseen. Kaksin etsiydymme yläkertaan ilmoittautuaksemme. Odotellessa tyttö kaivaa repustaan koulukirjat. Minä nostan läppärini syliin ja käyn sähköposteja lävitse. Tutustumme lyhyesti. Tyttö on toisen koulun oppilas, minä Taidetestaajat-koordinaattori. Olemuksissamme on samaa, vaikka ikäeroa meillä on useampi vuosikymmen. Jännitämme hieman, tunnemme koulumaailman ja osaamme sen pelisäännöt. Meillä on sama määrä kompetenssia kouluympäristössä ja olemme toisiimme nähden tasavertaisessa asemassa. 

Olen kouluvierailulla ymmärtääkseni, mitä voisimme oppia nuorilta ja opettajilta yleisötyön edistämiseksi. Rehtori kutsuu minut huoneeseen. Astun kynnyksen yli ja istuudun. Rehtori on mutkaton. Hän katsoo silmiin ja huokaisee:

”Kun meidän oppilaamme näkee tekoälyllä tehdyn videon, jossa eläin tai dinosaurus lentää, hän uskoo sen todeksi. Oppilaalle tulee rautalangasta vääntää, että kyseessä on tarina ja satu, joka on koneen tekemä eikä se ole oikea. Hän ei silti usko opettajaa, hän uskoo näkemäänsä.”

Lauseella rehtori tiivistää, miten alkeista yhä useamman oppilaan monilukutaito lähtee.

Nuorten monilukutaidon taso näkyy Taidetestaajat-vierailuilla

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan laaja-alaisen osaamisen tavoitteina on muun muassa monilukutaidon syventäminen analyyttiseksi ja kriittiseksi lukutaidoksi sekä kulttuurinen osaaminen, joka perustuu kykyyn toimia monimuotoisessa ympäristössä ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Eri luokka-asteiden monilukutaidossa on parantamisen varaa, tämä tiedetään tutkimuksistakin. Hyvä monilukija tunnistaa erilaisia koodeja, rakenteita ja ominaispiirteitä. Hän osaa rakentaa merkityksiä arvioimalla kokonaisuutta ja sen sanomaa. Hyvä lukija myös tunnistaa tekstin käyttöyhteyksiä ja hänellä on kykyä kriittiseen tarkasteluun (Reijo Kupiainen 2019). Heikompi lukija sen sijaan voi uskoa todeksi mitä näkee. Kokenut opettaja itähelsinkiläisestä koulusta antaa esimerkin:

”Teatteriesitykset menevät tosi monelta ohi, sillä ne ovat liian monimutkaisia. Oppilaat eivät ymmärrä vertauskuvallisuutta. Konkreettinen ja yksinkertainen tarina on monille paras.” 

Opettajien ja rehtoreiden antaman palautteen mukaan eri kouluissa ja eri oppilasalueilla taiteenlukutaidon taso vaihtelee huomattavasti ja on yhteydessä monilukutaitoon.

”Heikompi monilukutaito näkyy meillä kouluissa itäisen Helsingin oppilasalueilla. Taiteenlukutaidon taso on idässä erilainen verrattuna Helsingin kantakaupungin kouluihin”, rehtori sanoo. Valtakunnallisessa ohjelmassa koulujen ja oppilasalueiden tasoerojen huomioiminen on haastaavaa – miten valita koulun taidetestauskohteeksi sellainen sisältö, joka tukee parhaiten oppilaiden taiteenlukutaidon kehittymistä ja tarjoaa pedagogiikan näkökulmasta juuri sopivasti haastetta?

Teoksen sanoma väärinymmärretään 

Dramaattinen taide. Se on tapaamani rehtorin käyttämä neutraali termi, jolla hän viittaa joihinkin koulunsa kasien kokemiin taidesisältöihin. Rehtorin mukaan dramaattinen taide -termi toimisi opettajille hyvin signaalina. Dramaattinen taide olisi huomiomerkintä sille, että hyvä ennakkovalmistautuminen tulevaan opetustilanteeseen tarvitaan. 

Nuorten käytös taidevierailuilla on puhuttanut ennenkin, mutta erityisesti kausilla 2023–24 ja 2024–25. Häirintää on tapahtunut eniten nimenomaan rehtorin kuvaileman ”dramaattisen taiteen” parissa. Taidetestauksen pedagoginen ulottuvuus on noussut keihäänkärjeksi, samoin turvallisemman tilan palauttaminen taidetestauksiin. Nuorten käytös, jonka me Taidetestaajat-koordinaatiotiimissä tulkitsemme oireiluna, on herättänyt huolta.

”Luokka, joka oli häiriköinyt esityksessä, on yleensä hyvin käyttäytyvä luokka. Oppilaat olivat ottaneet asian todesta eikä meillä opettajilla ollut valmiuksia valmistaa heitä esitykseen”, kertoo eräs opettaja kokemuksestaan. 

Opettajan kuvaamassa kokemuksessa oppilaat tulkitsivat taideteoksen omista lähtökohdistaan, oman kompetenssinsa mukaan. Tässä esimerkkitapauksessa jälkiä siivottiin paitsi häirinnän kohteena olevien taiteilijoiden keskuudessa, myös koulussa, jossa oppilaiden perheet ottivat opettajiin yhteyttä. 

Väärinymmärtämisen vaara on siis olemassa. Teatteriesityksessä klassikkonäytelmätekstin sanoma luokkaeroista ja lapsityövoimasta voi hukkua, jos nuori ei vielä osaa rakentaa merkityksiä. Toisaalta esitys, joka puolustaa ihmisoikeuksia, voi empatian sijaan synnyttää kapinaa ja huonoa mieltä nuoressa, jos hän ei osaa lukea esitystä sen käyttökontekstissa eikä tunnistaa erilaisia koodeja. 

Taiteen vapaa tulkinta on tärkeää kulttuurikasvatuksessakin

Taiteen vapaa tulkinta on olennainen osa taiteen kokemista, ja tämä tulkinta vaihtelee suuresti yksilöittäin. Länsimaiseen taidekäsitykseen kuuluu vahvasti ajatus, että taiteen tehtävänä on myös käsitellä vaikeita ja haastavia aiheita ja joissain tapauksissa herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjota vastauksia. Taiteen ei tarvitse olla yksimielistä.

Taidetestaajat-elämyksissä voidaan käsitellä rankkojakin aiheita nuorten ikäkauden soveltuvuus huomioiden. Taidesisällöiltä vaaditaan, että ne on ovat ikäluokalle yleisesti sopivana pidettyjä. Esimerkiksi suoraa väkivaltaa, rajua seksiä tai muuta liiallista psykologista turvattomuutta aiheuttavaa sisältöä ei kannata esittää nuorelle yleisölle. Raja on toki veteen piirretty viiva. 

On tärkeää, että luokat tutustuvat taidevierailunsa aiheeseen ja esitystapaan etukäteen etkojen avulla. Perehtyminen on huomionarvoista, jopa välttämätöntä, teoksen sanoman, kulttuurikompetenssin ja monilukutaidon vahvistumisen näkökulmista.

Taidetestaajat-ohjelman päällikkö Joonas Keskinen kertoo, että hänen kokemuksensa mukaan opettajat pystyvät teoskuvauksesta ja etkomateriaaleista tulkitsemaan taidesisällön dramaattisuuden asteen.

“Sen vuoksi hyvät teoskuvaukset sekä laadukkaat etkomateriaalit ovat tärkeä osa Taidetestaajat-kokonaisuutta”, Keskinen sanoo.

Taidetestaajat-koordinaatiotiimin mielestä sisältövaroitukset eivät ole hyvä ratkaisu. Ne rajoittaisivat vapautta ja asettaisi teoksia ennalta määriteltyihin kategorioihin, kuten ”dramaattinen” tai ”ei-dramaattinen”, mikä ei tee oikeutta taiteen ja sen tulkitsemisen monimuotoisuudelle. 

Leppäkerttu on toisen leppäkertun päällä

Eroottisuus ja seksuaalisuus taiteessa on herättänyt niin ikään keskustelua taidetestauksissa. On hyvä muistaa, että jokainen yksilö on omassa kehitysvaiheessaan, ja kahdeksasluokkalaisille teema on hyvinkin ajankohtainen aihe. Terveystiedon opettaja kertoo, että joidenkin oppilaiden valmiudet kohdata seksuaalisia asioita ovat hyvin pienet.

”Terveystiedon tunnilla ei kestetä katsoa, kun leppäkerttu on toisen leppäkertun päällä.”

Taidetestaus on aina oppimistilanne, jonka pitäisi olla turvallinen nuorelle ja kaikille osapuolille. Turvaa synnyttävät selkeä struktuuri, ohjeet ja kaikkien mukana olevien aikuisten yhteinen vastuunkanto. Niin Taidetestaajat-ohjelman tuotantotiimin, mukana olevien taidetoimijoiden kuin opettajienkin on tehtävä osansa, jotta nuorella taidetestaajalla säilyy psykologinen turvallinen tila, kun taide haastaa häntä ajattelemaan vaikeitakin asioita tai herättää jopa epämiellyttäviä tunteita. Nekin ovat osa taiteen kokemista.

Pohdin nuorta rehtorin huoneen edustalla. Hänen kompetenssinsa omien kouluasioiden hoidossa oli vahva. Samanlaista kompetenssia toivoisimme tietenkin kaseille heidän taidevierailuillaan. “Dramaattinen taide” puhuu usein vaietuista ja vaikeista aiheista. Sivistys ja empatia kasvavat taiteista eikä vaikeiden asioiden välttely ole rakentavaa. Sen sijaan valmistautuminen ja varautuminen lienevät keinoja ylilyöntien vähentämiseen taidevierailuilla. Voimme vahvistaa kasien kulttuurikompetenssia kulttuurikasvatuksen keinoin ja entistä lempeämmin ohjata nuoria kohti oikeudenmukaisempaa, kestävämpää maailmaa.

Teksti: Karolina Ajanki

Lähteet

Kupiainen, Reijo. 7.6.2019. Tyttöjen ja poikien välinen ero säilyy monilukutaidossa. Verkkosivu. Viitattu 3.1.2025.

Terävä, Hanna. Malminen, Ulla. Forss, Henri. Kemppinen, Ilkka. Lampén, Mårten. 20.2.2023. Kone näyttää, millaisista taustoista sinun lähikoulusi oppilaat tulevat. Verkkosivu. Viitattu 3.1.2025.

Paastela, Kaisa. 28.9.2022. Helsingissä on jo kouluja, joissa vieraskielisiä on liki 60 % oppilaista, pienimmät osuudet alle 5 % – ”Se ikkuna, että voidaan tähän kehitykseen puuttua, alkaa sulkeutua”. Verkkosivu. Viitattu 3.1.2025.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Verkkosivu. Viitattu 23.1.2025.