Näytelmä joka menee pieleen – esittävä taide muuttuvissa olosuhteissa

Teksti ja kuva: Aino Häli

Tämän kirjoituksen otsikon alku on lainattu alkujaan brittiläiseltä hittikomedialta, jota on nähty myös Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelmassa eri teattereiden lavoilla. Farssiksikin mainitun näytelmän hauskuus piilee poskettomissa juonenkäänteissä, vaarallisissa ajoituksissa ja läheltä piti -tilanteissa sekä alati kiihtyvässä tahdissa, jolla asiat näyttämöllä tapahtuvat. Joskus todellisuus voi olla tarua ihmeellisempää, ja näytelmä voi niin sanotusti mennä pieleen ennen kuin se ehtii alkaakaan.

Elävä esittävä taide syntyy oikeiden ihmisten työnä koettavaksi reaaliaikaisena elämyksenä. Erotuksena vaikkapa elokuvan katsomiseen tai taidemuseoon ripustetun, valmiista teoksista koostuvan taidenäyttelyn ihmettelyyn on teatteriesityksen tai orkesterikonsertin toteutus kiinni useiden kymmenien ihmisten yhteisestä, usein jopa yhtäaikaisesta ja vuorovaikutuksellisesta ryhmätyöponnistuksesta, joka tapahtuu juuri siinä hetkessä ainutlaatuisena kokemuksena. Voimme siis vain kuvitella dominoefektin laajuutta ja säädön määrää, kun tapahtuu jotain yllättävää, joka vaikuttaa kokonaisen ihmisjoukon työskentelyyn elämyksen parissa.

Oulun teatterissa koettiin vastikään tällainen tilanne. Yllättävän esteen vuoksi Taidetestaajat-ohjelmaan valitun teoksen, Perillä-näytelmän, esittäminen ei ollut mahdollista. Tilanne selvisi näytöstä edeltävänä iltana. Teatterilla oli harvinaislaatuisen hieno tilanne, sillä siellä hoksattiin, että alkuperäinen teos olisi mahdollista korvata toisella teatterin ohjelmistossa pyörivällä esityksellä, kokopitkällä improvisaationäytelmällä Päin näköä. Tämä vaati erikoisjärjestelyjä, nopeita liikkeitä ja muutamia puheluita, mutta oli verrattoman paljon hauskempi vaihtoehto kuin esityksen peruminen kokonaan, jolloin yli 400 ihmistä olisi jäänyt ilman taidekokemusta ja suunniteltua retkeä, eikä heille välttämättä ollut tuolle päivälle koulussa varattu kouluruokaakaan.

Tapaus kiinnosti, ja päätin selvittää, millaisiin yllätyksiin vaikkapa juuri Oulun teatterissa on varauduttu. Sain langan päähän yleisötyövastaava Heidi Jäärnin, joka kertoi, että esitysten perumista vältetään aina viimeiseen saakka. Kuhunkin tilanteeseen vaikuttaa moni asia, muun muassa se, mihin ammattiryhmään vaikkapa sairastunut työryhmän jäsen kuuluu.  Teatterin ammattilaiset voidaan nimittäin jakaa karkeasti kahteen ammattiryhmään, tekniseen ja taiteelliseen. Teknisten työntekijöiden panos on pääsääntöisesti sitä, joka ylläpitää teatterin illuusiota ja tapahtuu katsojan huomaamatta. Useimmiten Oulun teatterissa pystytään vuorottelemaan näissä tehtävissä siten, että vaikka joku ammattilainen lavan takana sairastuu, hänelle on mahdollista saada samaan tehtävään perehtynyt sijainen talon sisältä.

Haavoittavampaa on työryhmän taiteellisen henkilökunnan jäsenen äkillinen poissaolo.
Joissakin näytelmissä saattaa olla sovittuna kaksoismiehitys tiettyihin rooleihin, mutta käytännöt ovat hyvin vaihtelevia. 

Jäärni mainitsee, että Oulun teatterissa on ensimmäistä kertaa kokeiltu laajemmin tuplamiehitystä nyt pyörivän Kinky Boots -musikaalin kohdalla, jossa käytännössä jokaisella roolihahmolla ja näyttelijällä on nk. understudy eli varanäyttelijä. ”Kinky Bootsin miehitys on niin monipolvinen, että meillä on erillinen näyttämökapteeni, joka vastaa näyttelijävaihdoksista eli swingauksista. Kyseisessä musikaalissa tehtävää hoitaa Petri Kauppinen, joka on itsekin lavalla kaikissa musikaalin näytöksissä” Jäärni taustoittaa. Järjestelyllä pyritään lisäämään tuotannon resilienssiä ja takaamaan elämyksen toteutuminen myös inhimilliseen elämään kuuluvien yllättävien sattumusten äärellä. Jäärni muistaa Oulun teatterin ohjelmistosta joitain muitakin tuotantoja, joissa on ollut varanäyttelijäkäytäntöä tiettyjen roolien kohdalla, mutta ei suinkaan samassa mittakaavassa.  

Joidenkin esitysten kohdalla tuntuu leijailevan aivan omanlaisensa karma. Mieleeni hiipii hakematta ensimmäinen lukuvuoteni Pohjois-Pohjanmaan Taidetestaajat-koordinaattorina. Tuolloin Oulun teatterilla oli taidetestaajille tarjolla muunnelma alussa mainitusta farssista, kokonaisuus nimeltä Peter Pan menee pieleen. Upea ja monimutkainen hassuttelu sai aivan oman säväyksensä ja alkoi toteuttaa otsikkoaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Taidetestaajat-näytökset alkoivat pyöriä. Kävi niin uskomattoman huono tuuri, että kolme kyseisen näytelmän esitystä jouduttiin perumaan. Silloin aloin epäillä Thalian* huumorintajua vakavasti. 

Eräänlaisia muuttuvia olosuhteita tarjoiltiin toisessakin pohjoispohjalaisessa näyttämötilassa, kun kansainvälisellä huippuklovnilla meni syvälle tunteisiin hänen mielestään liian vähän naurava yleisö. Se on kuitenkin jo ihan toisen jutun aihe. 

* Thalia tai Thaleia (Θάλεια) on kreikkalaisessa mytologiassa komedian ja paimenrunouden muusa ja tullut tunnetuksi myös musiikin, laulun ja tanssin jumalattarena.

Kirjoittaja on Taidetestaajat-koordinaattori ja orkesteri- ja teatterityössä sekä taidekasvattajana marinoitunut kulttuuriduunari, jonka sydäntä lähellä ovat luovat tavat tehdä yleisötyötä ja lempeä rakkauden pedagogiikka.